suosiekoa.fi - Blogit

Ekoblogi: Uusi musta

2010-02-05 07:11:48.154189

Shinglerin Nooraa on kiittäminen siitä, että hurahdin ekohöpsöksi. Löysin Nooran Kemikaalicoctail-blogin kaksi vuotta sitten ja se oli menoa. Ennen Nooraa olin ekoasioissa ”pitäisi sitä ja pitäisi tätä” -tyyppi, vaan en ole enää.

Parissa vuodessa suurin muutos on tapahtunut kylpyhuoneen kaapissa. Hammastahnat, rasvat, shampoot ja muut purtelit ovat lähes kaikki vaihtuneet luonnonmukaisempiin aineisiin. Jostain syystä yksi Bepanthen -purkki on vielä kulkenut mukana, mutta nyt siitäkin päästiin kun isompi lapseni teki pienemmälle ”pemantteenilla ”rasvakampauksen.

Ekovinkkien lisäksi on ollut ilo seurata Nooran blogin koko ajan kasvavaa fanilaumaa. Olikin vain ajankysymys, milloin Kemikaalicoctailista seuraisi jotain vielä suurempaa. Kun Yle ja Tarinatalo lähtivät Nooran messiin, syntyi uusi sivusto: Uusi Musta.

Uusi Musta kokoaa yhteen blogeja ja tarjoaa kontaktipinnan kaikille, joilla on tarve muuttaa elämäntyyliään kestävämpään suuntaan. Uusi Musta kyseenalaistaa naisille suunnattuja terveysväittämiä, kauneusihanteita ja tabuja ja paljastaa kaupallisuuden näiden taustalta.Eikä siinä vielä kaikki: netin lisäksi sivuston sisältöjä laajennetaan myös radioon 15-osaiseksi ohjelmasarjaksi.

Odotan Uudelta Mustalta paitsi asiaa myös iloa. Ekoasiat kun tuottavat ainakin minulle roppakaupalla iloa. http://uusimusta.squarespace.com

Mitä tapahtuu, kun roskien vienti lopetetaan vuodeksi?

2009-11-18 07:11:30.532203

”Vuosi ilman roskista” -blogissa Joni kertoo projektistaan olla viemättä roskia ulos kokonaiseen vuoteen. Kieltolistalle kuuluu sekäjätteen lisäksi myös kierrätysmateriaalit kuten pahvit, paperi, lasi jne. Biojätteen Joni kuitenkin toimittaa kotitalonsa biojätekeräykseen.

Joni lajittelee ja punnitsee jätteet viikoittain ja toimittaa ne säilöön vierashuoneeseen. Tätä kirjoittaessa on meneillään Jonin 30 viikko ilman roskista. Edellisellä viikolla Jonin roskasaldo oli 1694g jätettä ja hän arvelee, että vuoden aikana kertyneet jätteet tulevat painamaan n. 30kg.

Jonin roskiensäilöminen saattaa aluksi tuntua hassulta. Mitä järkeä on kasata makkara- ja puuropakkauksia vierashuoneen nurkkaan? Kuitenkin jos meillä olisi yhtään ylimääräistä tilaa, voisin harkita samanlaista roskaprojektia. Olisi mielenkiintoista selvittää, muuttuisivatko omat roskotottumukset, jos jätteet joka viikko mitattaisiin ja tilastoitaisiin.

”Vuosi ilman roskista” on mielenkiintoinen ja inspiroiva blogi. Toivon viimein(!) saavani aikaiseksi edelleen suunnittelun asteella olevat kestohedelmäpussit kauppareissuille. En uskalla edes ajatella, millaisen muovipussiläjän olemme kantaneet kaatopaikalle viimeisen 365 päivän aikana.

”Vuosi ilma roskista” -blogin löydät täältä: http://ilmanroskista.blogspot.com

Hyvät kanssamatkustajat,

2009-10-05 08:07:22.476590

toivottavasti Mari Meron matkailuaiheiset kolumnit on luettu ajatuksella, sillä nyt seuraa lopputentti. Osallistumalla tenttiin triplaat mahdollisuutesi voittaa 1000€:n matkalahjakortin.

Oletkos siis huomannut, että Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtaja Mari Mero on piipahtanut sivustolla kertomassa vastuullisesta matkailusta? Jos et ole, niin hus-hus äkkiä lukemaan Marin kolumnit (täältä).

Tähän tenttiin ei voi nimittäin valmistautua kalvosulkeisilla, vaan tentin vastaukset löytyvät näistä neljästä kolumnista. Lunttaaminen on siis sallittua :)

Vastaamalla omin sanoin alla oleviin kysymyksiin kommenttilootassa osallistut 1000€ Finnmatkojen matkalahjakortin (lisätietoa täältä) arvontaan. Voit osallistua myös luomalla sivustolle profiilin (sivun ylälaidasta) ja/tai liittymällä SuosiEkoa.fi -Facebook-faniksi (tästä).

Tadaa, kas tässä, huippuvirallinen matkailukurssin lopputentti:

1. Jos matkailusta kaukaisiin maihin luovuttaisiin kokonaan, kuka tai ketkä siitä kärsisivät eniten?

2. Täydennä lause: Antoisinta matkustaminen on tulevaisuudessa, kun sitä tehdään PIIP, PIIP ja PIIP.

3. Missä matkailuun liittyvässä asiassa me suomalaiset olemme kerrankin suunnannäyttäjiä?

4. Maalla, merellä vai ilmassa?

5. Extrakysymys: Jos voitat arvonnan, mihin Finnmatkojen ympäristösertifioituun Blue Village-lomakylään aiot matkustaa? (lisätietoa kilpailusivulla)

Kannattaa tosiaan tenttivastausten lisäksi luoda profiili SuosiEkoa.fi -palveluun ja liittyä Facebook faniksi. Täten sinulla on kolminkertainen mahdollisuus voittoon! Viimeinen kilpailupäivä on sunnuntai 11.10. 2009.

Tsemppiä!

Lähikauppamme hevi-osastossa ei aina ole kehumista,

2009-09-10 12:40:38.119770

ja minä en ainakaan osta sieltä yhtään luomuomenaa niin kauan kun ne ovat ruttuisia kuin rupikonnat.

Tomaattiasioissa kauppa sen sijaan on petrannut. Koko kesän olemme maiskutelleet urakalla lähikaupan kotimaisia luomutomaatteja. Myös Urtekramin aurinkokuivatut aprikoosit ovat lähikauppamme herkku-top-ykkösiä. Parempi sekin kuin ei mitään.

Sensijaan meinasin lennähtää pyllylleni, kun poikkesin K-Supermarket Veljmieheen (tuttavallisemmin Kuopion Anttilan ruokaosastolle) ja olin törmätä luomuvihanneshyllyyn. Aikaisemmin olin huomannut peränurkkaan sijoitetussa kylmähyllyssä muutaman nahistuneen nauriin naatin, kurttuisen sitruunan sekä pari pehmennyttä omenaa.

Nyt kurttuisuudesta ei ollut tietoakaan! Kylmähyllystä luomuvihannekset ja -hedelmät olivat valloittaneet myös yhden pöydän, pöydän alusen sekä kaksi kokonaista hyllyä. Se oli kuulkaas jo ihan kelpokokoinen luomuhevi-osasto. Mahtavaa!

Ostin kurkkua, tomaattia, porkkanoita, parsakaalia, sitruunan ja avokadon. Lisäksi kauppakoriin eksyi hapankaalia, luomua sekin. Noiden lisäksi tarjolla oli ainakin lehtikaalia, lehtisalaattia, yrttejä, nauriita, perunoita, valkosipulia ja ehkä jotain muutakin. Hedelmistä tarjolla oli ainakin omppuja, banskuja ja viinirypäleitä.

Itse en ole Suomessa moista luomurynnäkköä kohdannut. Vieläkin hämmennyttää. Mitä, mitä ihmettä? Olenko käynyt väärissä kaupoissa? Onko K-ryhmä petrannut luomu-asioissa vai onko Veljmies poikkeusyksilö? Missä kaupassa on paras luomuhevi-valikoima? Onko parannusta havaittavissa sillä saralla?

Kertokaa, I hear.

Ensimmäisen laihdutuskuurini aloitin ala-asteella,

2009-09-01 07:18:49.380293

kun rinnakkaisluokan poika juoksi perässäni ja huusi ”liikkuva lihapulla” niin, että koulun käytävät raikuivat. Sen jälkeen olen lukemattomat kerrat laskenut pisteitä, paastonnut sekä elänyt pelkillä porkkanoilla, kaalikeitolla ja light limppareilla.

Olen laihdutellut elämäni aikana kymmeniä ja kymmeniä kiloja, joten vuosien varrella minusta on tullut todellinen laihduttamisen ammattilainen. Näin kolmikymppisenä tiedän jo, että kilojen kadottaminen on lasten leikkiä, helppoa kuin heinänteko. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että minulle voisi jo saavutuksistani myöntää laihdutusmaisterin arvonimen tai edes mitalin.

Tarkkojen ja erittäin tieteellisten tutkimusteni perusteella kahdessa kuukaudessa ehtii laihtumaan kymmenisen kiloa. Ja kymmenen kiloa vastaa suurinpiirtein yhtä keskikokoista mahamakkaran roikaletta ja aika montaa senttiä persuuksissa. Kaksi kuukautta ja kymmenen kiloa on myös kolme kultaista tähteä punnituspäiväkirjan kannessa. Believe me, minä tiedän. Olenhan ammattilainen.

Ahaa! Siis jos aloitan laihdutuskuurin tänään (syyskuun alussa), olen neljän kuukauden kuluttua (uuden vuoden bileissä!) kokonaista 20kg kevyempi ja aika monta mahamakkaraa kapeampi. Mahtavaa, neljä numeroa liian pieni juhlakolttu onkin vielä korkkaamatta! Ei kun vaan digitaalista ruokavaakaa kaapinpohjalta kaivamaan ja täyttämään jääkaappia kevyt-sillä ja kevyt-tällä. Senhän minä osaan.

Paitsi, että 4kk/20kg on vain laskennallinen arvio. En ole koskaan jaksanut laihduttaa neljää kuukautta enkä kahtakymmentä kiloa kerralla. En siis tiedä, miltä tuntuu kaventua ja keventyä niin paljon. Sen sijaan tiedän, miltä tuntuu laihtua kerta toisensa jälkeen kahdessa kuukaudessa kymmenen kiloa ja sen jälkeen lihoa samassa ajassa kaksitoista kiloa takaisin. Ei se kovin mukavalta tunnu. Mukavammalta tuntuisi heittää pyyhe kehään ja elää pellossa.

Mutta ette kai luulleet, että kaiken tämän kirjoitettuani vaipuisin epätoivoon tai masentuisin. Luovuttaisin? En suinkaan, sillä meillä pulskilla jojottelijoilla on olemassa vielä yksi mahdollisuus: käänteisdieetti. Se tarkoittaa sitä, että asiat tehdään päinvastoin kuin on opetettu. Kutsun käänteisdieettiä työnimellä ”Pihtiputaan Mummon hidastakin hitaampi luomuhko-kotiruokadieetti” ja seuraavassa blogauksessa kerron miksi.

Ja sitten nähdään, saadaanko tästä liikkuvasta lihapullasta aikaiseksi vähän pienempi ja vielä vähän enemmän liikkuva lihapulla.

–
Kerro sinä, kuinka olet onnistunut laihduttamaan tai miksi olet epäonnistunut? Suositko luomua vai luotatko lightiin?

Luomuviljelijän urani tänä kesänä oli lähes floppi,

2009-08-14 07:28:13.261483

ja sadonkorjuujuhlat ovatkin jäämässä laihanlaiseksi. Mitähän herkkuja yhdestä yksinkasvaneesta kesäkurpitsasta saisi aikaan?

Keväällä kirjoittelin toisessa blogissani vuokranneeni Kuopion kaupungilta aarin maata. Hyvissä ajoin rajasin palstalleni kumisaappaan kärjellä sopivan kokoisen pläntin ja tartuin talikkoon. Käänsin, väänsin, kitkin ja lähes itkin onnesta. Kerrankin sain jotain konkreettista aikaiseksi.

Kesäkuun alussa istutin palstalle siskolta syntymäpäivälahjaksi saadut taimet. Hyvästelin kesäkurpitsan sekä kukka-, parsa- ja kyssäkaalin ja lupasin palata takaisin seuraavana päivänä siemenpussit mukanani. Mutta.

Seuraavana päivänä satoi kaatamalla. Samoin sitä seuraavana. Ja sitten pitikin jo lähteä kesäretkelle, jonka aikana aurinko paahtoi armottomasti pilvettömältä taivaalta. Näin öisin unia mullassa pitkin pituuttaan makaavasta kaaliperheestä. Kahden viikon kuluttua tiesin, että peli oli menetetty ja päätin unohtaa murhaamani kaalinpäät. Siemenpussit viskasin kaapin perälle ja taas lähes itkin.

Loppukesän yritin elää kuin koko palstaa ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Kun kävimme lähellä viljelysmaata kastelemassa ystävien kukkia, en vilkaissutkaan palstalle päin. Iltaisin kuitenkin soimasin itseäni: ”Tyhmä-idiootti-minä, miksi juuri mulle aina käy näin?”

Tällä viikolla törmäsin kaupungilla palstanaapureihimme, ja kuulin että kaalimme eivät olekaan kuolleet. He olivat kuumina päivinä kastelleet kasviksiamme ja muutaman rikkaruohonkin ohikulkiessaan napanneet mukaansa. Kesäkurpitsamme oli kuulemma hyvänkokoinen. Taas itketti.

Ensi yönä aion hiippailla palstalle korjaamaan sadon, ja sen jälkeen lähetän palstanaapureillemme kutsun sadonkorjuujuhliin. Yhdestä kesäkurpitsasta saa vaikka pienen kattilallisen kermaista kesäkurpitsakeittoa.

-

Mikä on Sinun kesäviljelystesi tarina? Kuinka suuret elonkorjuukekkerit teillä järjestetään?

-

No niin, olisihan se pitänyt arvata!

2009-08-06 07:42:20.449565

Nyt olisi ollut käyttöä sillekin joogakurssille, jolle en viitsinyt tammikuussa ilmoittautua. Mansikkapellolla ja mustikkametsässä on nimittäin viime aikoina nähty pyllistelevä puupökkelö.

Muutenkin marjastuksen ennakkovalmistelut ovat olleet heikonlaiset. Unohdin sulattaa pakastimen, ostaa sankon ja ilmoittautua paarmojen kellistyskurssille. Marjastusasusteenikin ovat olleet puutteelliset. Mansikoiden ja mustikoiden takia haaleanpunertavat kangaskenkäni ovat nyt lähes batiikkivärjätyn näköiset (ei kovin kivat).

Kokemusta marjanpoiminnasta minulla kuitenkin on, sillä olenhan eräänä teinikesänäni työskennellyt mansikkapellolla suunnilleen puoli päivää. Olisinhan minä siis kerännyt, mutta kun sitä mansikkapeltoa ei meinannut löytyä millään. Luomumansikkapeltoa nimittäin.

Naapurissamme Suonenjoella, tuossa maankuulussa mansikkapitäjässä, on kymmenittäin mansikkatiloja, mutta arvatkaa kuinka monella niistä kasvatetaan marjoja luomusti? Jos Googleen on uskominen, vain yhdellä ainoalla tilalla! Toisen luomutilan löysimme hieman kauempaa, Rautalammin Kerkonkoskelta, ja siinäpä ne sitten olivatkin.

Parin tunnin leppoisan raatamisen tuloksena sulattamattomasta pakastimestamme löytyy 11kg rautalammilaista luomumansikkaa. Mustikkametsiä Suonenjoelta tuntuu löytyvän hieman paremmin, tosin niistä saatu saalis on niin säälittävä ettei sitä tohdi edes ääneen sanoa (yksi kilo).

Perheessämme ei talven aikaan juuri etelänhedelmiä syödä, joten marjoja kuluu vähintään puoli kiloa päivässä. Kaksitoista kiloa itsekerättyjä marjoja ei siis riitä edes kuukaudeksi. Alku se on kuitenkin pienikin alku, ja ensi vuonna sitten petrataan.

Mustikkakilon pakastettuani ilmoittauduin aloittelijoiden joogakurssille. Housutkin ostin ja joogamaton, enää ei ole tekosyitä vetristymiselle. Ensi kesänä pellolla ja metsässä pyllistelee toivonmukaan notkistunut marjastaja.

–

Mistä sinä hankit luomumansikkasi? Onko kotipaikkakunnallasi luomutiloja? Viihdytkö mustikkametsässä?

Lapseni ovat jo tovin jos toisenkin pissineet pönttöön,

2009-07-25 06:25:27.902257

joten olen täysin tipahtanut ulos kestovaikka-genrestä. Toisin oli seitsemän vuotta sitten, kun kakkavaipat toimivat porttinani luonnonmukaisempaan elämään.

Elettiin ehkä 1990-luvun loppupuolta, kun kuulin ensimmäistä kertaa puhuttavan kestovaipoista. Olin uskaltautunut kurkkaamaan netin mammapalstoille, ja silmät pyöreinä seurasin äitien kokemuksia kestovaippailusta. Näitä pissi- ja kakkajuttuja sitten referoin iltaisin tulevalle miehelleni, ja yhdessä päätimme tulevaisuudessa ainakin kokeilla elämää kestovaippaillen.

Kun esikoisemme sitten aikanaan syntyi, olin jo täysin oppinut kestovaippa-asiantuntija. Puhuin sujuvaa fuzzibunzia, totsbotsia, imsevimseä ja iguleetä. Tiesin mitä tarkoittaa a-i-o ja olin kokeillut myös t-s-i:tä. Neulomani hahtuvapöksyt olivat rumia ja muotopuolia, mutta olin iloinen ettei pieni perheemme osallistunut ties-miten-monta-sataa-vuotta maatuvien muovivaippakasojen kasvattamiseen.

Ripustellessani vastapestyjä vaippoja narulle kuivumaan innostuin myös muista ekoasioista. Eipä aikaakaan, kun ostoslistalle oli lisätty kuukuppi sekä pino kestositeitä, ja vessankaappi ja siivouskomero täytetty luonnonmukaisilla vaihtoehdoilla. Vaate- ja lelukaapitkin alkoivat vihertää. Jostain syystä jääkaappi on kotimme haastavin kaappi ja sen sisältö kaikkein haavoittuvin kriiseille ja erilaisille elämäntilanteille.

Stressin päästessä valloilleen en ryntää hankkimaan lapsilleni muoviroinaa, ja lähikaupan kertakäyttöside-hyllyä kohti en ole seitsemään vuoteen edes vilkaissut. Sen sijaan tiedän, miltä tuntuu kun suhteellisen pitkän kotiruokaputken jälkeen arki muuttuu stressin ja kiireen vuoksi einesmössö- ja e-koodi -elämäksi.

Ekologisen elämän opettelu on vähän kuin laihduttamista. Jos haluaa saada tuloksia aikaan, on unohdettava kuurit ja keskityttävä muuttamaan elämäntapojaan lopullisesti. Vaikka välillä sortuisi ei-suositeltaviin asioihin, ei pyyhettä kannata heittää kehään. Itsekin yritän muistaa sen, kun seuraavan kerran tarjoan lapsilleni itsetehdyn aterian sijaan jonkun toisen äidin valmistamaa makaronilaatikkoa.

Kestovaipoista en ehkä tiedä enää mitään, mutta paremmaksi stressin hallitsijaksi ja luomuruoka-kokiksi voin vielä oppia.

-

Kuinka sinä aloit suosimaan ekoa? Mikä ekoilussa on sinulle helppoa, ja mikä tuottaa vaikeuksia? Mitä teet, jos repsahdat?

Testasin lasteni kanssa Ekoilijan vinkkiä leikata tyhjät kirjekuoret ostoslistoiksi,

2009-07-15 10:42:17.575131

ja muutamasta kirjekuoresta saimmekin karkkipurkillisen valkoisia lippulappusia. Laskuista sun muista lärpäkkeistä tuskin on puute jatkossakaan eli meidän perhe on nyt omavarainen ainakin yhdessä asiassa. Jes!

Kas näin starttaa SuosiEkoa.fiin ensimmäinen arvonta, jossa on palkintona lahjakortti Vihreisiin Vaatteisiin! Nyt sinunkin kannattaa rekisteröityä, avata sanainen arkkusi ja osallistua! Kerro meille parhaat ekovinkkisi ensi viikon torstaihin mennessä keskustelupalstan vinkki-osiossa, ja lahjakortti voi olla sinun.

SuosiEkoa.fi käynnistyy hitaasti mutta varmasti, ja kulisseissa suunnitellaan ja visioidaan innokkaasti tulevaa näin heinäkuussakin. Uusia toimintoja ja uutta sisältöä on luvassa viimeistään loppukesästä.

Olemme saaneet paljon hyviä kehitysehdotuksia ja kommentteja sivustoon liittyen, ja tahdomme niitä lisää, lisää, lisää! Millainen SuosiEkoa.fi mielestäsi pitäisi olla? Millaista sisältöä, millaisia toimintoja kaipaat? Entä mitä kaikkea SuosiEkoa.fi voisi olla verkkopalvelun ulkopuolella? Kaipaatko tapaamisia samanhenkisten ihmisten kesken?
Kerro, kerro, kerro :)

Ala-asteella ollessani äiti osti minulle toppatakin divarista,

2009-07-05 14:08:04.952440

ja tunsin olevani pohjasakkaa. Kokonaisen talven kuljin harmaassa takissani micmac-asuisten ystävieni vierellä ja häpesin. Viidesluokkalaisen mielestä lapsella ei juuri pahempaa kohtaloa voinut olla kuin joutua käyttämään jonkun toisen vanhaa kirpparitakkia. 1980-luvulla kirpparikulttuuri oli vielä lapsenkengissä ja käytetyissä vaatteissa kulkeminen tuntui nololta.

Samoihin aikoihin Astrid Lindgrenistä oli kovaa vauhtia kasvamassa lifestyle-konsulttini. Koristelin huoneeni kotoa löytyvillä vanhoilla tavaroilla ja kuvittelin olevani yksi Melukylän kahdeksasta lapsesta. Isompana minusta tulisi kirjailija ja muuttaisin Välitalon yläkertaan Liisan siskoksi.

Pikkuhiljaa hoksasin, että toisen vanha ei läheskään aina ole ruma. 90-luvulla omistin jo pätevän kasan paksusta puuvillasta ommeltuja pitsilakanoita, kassillisen kankaisia nenäliinoja sekä puusohvan. Ne kaikki tuoksuivat vanhalle talolle ja askeleen alla nariseville ullakon rappusille. Melukylälle, Vaahteramäen Eemelin äidille ja ikuiselle kesälle.

Siitä lähtien olen etsinyt kirppareilta kesää. Harjaantumattoman aarteenetsijän silmään kirpputorit vaikuttivat aluksi kaaokselta, mutta pian kehitin itselleni erityisen romu-röntgenkatseen, jolla kirppispöydät saa skannattua läpi hetkessä. Kirpputorimaisterina tiedän, että parhaat löydöt ovat piilossa kojujen alahyllyillä ja takariveissä.

Olen vuosien varrella hämmästellyt kirppishintojen kohoamista, mutta jatkanut aarteiden kantamista kotiini. Suloisesti säröisiä astioita saa vielä parilla eurolla ja silloin tällöin emaliastiatkaan eivät ole hinnoiteltu pilviin. Tällä menolla minun ei tarvitse muuttaa Liisan siskoksi Välitaloon, sillä oma kotini on muuttumassa iloiseksi sekasotkuksi niin Välitaloa kuin Kesä- ja Huvikumpuakin.

Omat lapseni ovat kasvaneet osaksi kierrätyskulttuuria. Tulevasta ekaluokkalaisestani ei ole ollenkaan noloa, että suurin osa vaatteista hankitaan käytettyinä tai ne kiertävät perheeltä toiselle. Tytär lähestyy hyvää vauhtia kirpparimaisterin arvonimeä ja bongaa jo tottuneesti oikeanlaiset astiat, kankaat ja pehmoeläimet. Nelivuotiaskin tietää, mistä ensi talven toppatakkia etsiskellään: "Kilppalilta, tietenkin".

Viikonlopun saaliini Laukaan kirpparilta näet sivupalkkien kuvissa:

Räsymatonpätkä 1,50e, Arabian pilkkulautanen 2e ja emalimuki 4,50e (kamalan kallis!) sekä neuvostoliittolaiset liemikulhot á 2e.
___

Mitä sinä hankit kirpputoreilta? Mikä on taktiikkasi aarteenmetsästyksessä? Onko kirpparikulttuuri mielestäsi hyvä vai huono asia?
___Annu on SuosiEkoa.fi-sivuston uusi tuottaja-blogaaja, joka yrittää elää niin vihreästi kuin mahdollista. Hän asuu keltaisessa puutalossa Kuopion keskustassa yhdessä puuseppämiehensä ja kahden lapsensa kanssa.Annulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen annu@suosiekoa.fi.